| Hänen pyhyytensä paavi Benedictus
XVI:n viesti paastonajalle 2007 "He katsovat häneen, jonka ovat lävistäneet" (Joh.19:37) |
| Rakkaat veljet ja
sisaret! "He katsovat häneen, jonka ovat lävistäneet" (Joh. 19:37). Tämä raamatullinen teema ohjaa tänä vuonna meidän paastomietiskelyämme. Paastonaika on sopiva aika oppia seisomaan Marian ja Johanneksen, Jeesuksen rakkaan opetuslapsen kanssa lähellä Jeesusta, joka ristillä täytti koko ihmiskunnan puolesta elämänsä uhrin (vrt. Joh.19:25). Suunnatkaamme sen tähden katseemme hartaasti tänä katumuksen ja rukouksen aikana ristiinnaulittuun Kristukseen, joka kuollessaan Golgatalla paljasti meille täydellisesti Jumalan rakkauden. Kiertokirjeessä Deus caritas est pohdin tätä rakkauden teemaa tuoden esiin sen kaksi perusmuotoa: agapen ja eroksen. Jumalan rakkaus: agape ja eros Sana agape, joka esiintyy monta kertaa Uudessa testamentissa, tarkoittaa sellaista itsensä antavaa rakkautta, joka etsii yksinomaan toisten hyvää. Sana eros taas merkitsee sellaista rakkautta, joka haluaa omistaa sen, mitä siltä puuttuu, ja haluaa yhteyttä rakastetun kanssa. Rakkaus, jolla Jumala ympäröi meidät, on epäilemättä agape. Todella, voisiko joku antaa Jumalalle jotakin sellaista hyvää, jota hänellä ei jo ole? Kaikki se, mitä ihminen on tai mitä hänellä on, on Jumalan lahjaa. Ihminen siis tarvitsee Jumalaa kaikessa. Mutta Jumalan rakkaus on myös eros. Vanhassa testamentissa maailmankaikkeuden luoja ilmaisee kansalle, jonka hän on valinnut omakseen, erityisen mieltymyksensä, joka ylittää kaikki inhimilliset perustelut. Profeetta Hoosea ilmaisee tämän jumalallisen intohimon uskalletuilla kuvilla, kuten miehen rakkaudella avionrikkojanaiseen (vrt. Hoos. 3:1-3). Hesekiel taas puhuessaan Jumalan suhteesta Israelin kansaan ei pelkää käyttää vahvaa ja intohimoista kieltä (vrt. Hes. 16:1-22). Nämä Raamatun tekstit osoittavat, että eros on osa Jumalan sydäntä: Kaikkivaltias odottaa luotujensa sanovan "kyllä", aivan kuin nuori sulhanen odottaa morsiamensa suostumusta. Valitettavasti alusta saakka ihmiskunta on paholaisen valheiden viekoittelemana hylännyt Jumalan rakkauden kuvitellessaan olevansa itseriittoinen, mikä on mahdotonta (vrt. 1. Moos. 3:1-7). Kääntymällä itsensä varaan Aadam vetäytyi pois elämän lähteestä, joka on Jumala itse, ja muuttui ensimmäiseksi niistä, "jotka kuoleman pelosta olivat koko ikänsä olleet orjina" (Hepr. 2:15). Jumala ei kuitenkaan luovuttanut. Päinvastoin, ihmisen "ei" oli ratkaiseva tekijä, joka sai hänet ilmoittamaan rakkautensa kaikessa pelastavassa voimassaan. Risti paljastaa Jumalan rakkauden täyteyden Ristin salaisuudessa paljastuu taivaallisen Isän armon ylitsevuotava voima koko täyteydessään. Voittaakseen takaisin luotujensa rakkauden hän suostui maksamaan hyvin korkean hinnan: ainosyntyisen Poikansa veren. Kuolema, joka ensimmäiselle Aadamille oli yksinäisyyden ja voimattomuuden äärimmäinen merkki, muuttui uuden Aadamin suurimmassa rakkaudenteossa ja vapaudessa. Joku voisi sen tähden hyvin väittää pyhän Maksimos Tunnustajan tavoin, että Kristus "kuoli jumalallisesti, jos niin voisi sanoa, koska hän kuoli vapaasti" (Ambigua, 92, 1956). Ristillä Jumalan eros meitä kohtaan tuli ilmi. Eros on todella - kuten Pseudo-Dionysius asian ilmaisee - se voima, "joka ei salli rakastavan pysyä itsenään vaan tekee hänet yhdeksi rakastetun kanssa" (De divinis nominibus, IV, 13: PG 3, 712). Onko "mielettömämpää Erosta" (N. Cabasilas, Vita in Christo, 648) kuin se, mikä johti Jumalan Pojan tekemään itsensä yhdeksi meistä aina siihen asti, että hän otti kärsittäväkseen meidän rikkomustemme seuraukset? "Hänet, jonka he ovat lävistäneet" Rakkaat veljet ja sisaret, katsokaamme ristillä lävistettyyn Kristukseen! Hän on voittamaton Jumalan rakkauden ilmestys, rakkauden, jossa eros ja agape eivät ole vastakohtia vaan valaisevat toisiaan. Ristillä Jumala itse rukoilee rakkautta luoduiltaan: Hän janoaa rakkautta jokaiselta meistä. Apostoli Tuomas tunnisti Jeesuksen "Herraksi ja Jumalaksi" pantuaan kätensä hänen kyljessään olevaan haavaan. Eikä ole hämmästyttävää, että monet pyhimykset löysivät Jeesuksen sydämestä rakkauden mysteerin syvimmän ilmauksen. Perustellusti voidaan sanoa, että Jumalan eroksen ilmoittaminen ihmiselle on todella hänen agapensä ylin ilmaus. Vain rakkaus, joka yhdistää itsensä antamisen vapaan lahjan vastavuoroisuuden kiihkeään kaipaukseen, juurruttaa ilon, joka keventää raskaintakin taakkaa. Jeesus sanoi: "Kun minut korotetaan maasta, minä vedän kaikki luokseni" (Joh.12:32). Vastaus, jota Herra palavasti odottaa meiltä, on ennen kaikkea se, että me toivotamme tervetulleeksi hänen rakkautensa ja sallimme itsemme vedettävän hänen luokseen. Hänen rakkautensa hyväksyminen ei kuitenkaan riitä, Meidän pitää vastata tähän rakkauteen ja sitoutua sen välittämiseen toisille. Kristus "vetää minua luokseen" yhdistyäkseen minun kanssani, jotta minä oppisin rakastamaan veljiäni ja sisariani hänen rakkaudellaan. Veri ja vesi "He katsovat häneen, jonka ovat lävistäneet." Katsokaamme luottavasti Jeesuksen lävistettyä kylkeä, josta vuotaa "verta ja vettä" (Joh.19:34)! Kirkon isät pitivät näitä elementtejä kasteen ja eukaristian sakramenttien symboleina. Kasteveden kautta meille annetaan Pyhän Hengen toiminnan tähden pääsy Kolminaisuuden rakkauden sisäisyyteen. Paaston matkalla, joka on kasteemme muistamista, meitä kehotetaan tulemaan ulos itsestämme avautuaksemme luottavasti Isän armolliseen syleilyyn (vrt. pyhä Johannes Khrysostomos, Catecheses, 3, 14ff). Veri, Hyvän paimenen rakkauden symboli, virtaa meihin erityisesti eukaristian salaisuudessa: "Eukaristia vetää meitä Jeesuksen itsensä uhraamiseen… me astumme hänen itsensä antamisen dynaamisuuteen" (Ensyklika Deus caritas est, 13). Eläkäämme siis paasto eukaristisena aikana, jolloin toivottamalla Jeesuksen rakkauden tervetulleeksi opimme levittämään sitä ympärillemme kaikissa sanoissamme ja teoissamme. Kun katselemme häntä, "jonka he ovat lävistäneet", me liikutumme avaamaan sydämemme muille tuntiessamme haavat, jotka on aiheutettu ihmispersoonan arvokkuudelle; se liikuttaa meitä erityisesti taistelemaan jokaista tapaa vastaan, joka merkitsee elämän halveksimista ja ihmisyyden riistämistä, ja lievittämään monien ihmisten kokemia yksinäisyyden ja hylkäämisen tragedioita. Olkoon paastonaika jokaiselle kristitylle uudistunut kokemus Jumalan rakkaudesta, joka on annettu Jeesuksessa Kristuksessa, rakkaudesta, joka meidän tulee joka päivä antaa uudestaan lähimmäisillemme, erityisesti sille lähimmäiselle, joka kärsii eniten ja tarvitsee eniten. Vain tällä tavalla me kykenemme täysin osallistumaan pääsiäisen iloon. Johdattakoon Maria, kauniin rakkauden Äiti, meitä tällä paaston matkallamme, aidolla Kristuksen rakkauden puoleen kääntymisen matkalla. Toivotan teille, rakkaat veljet ja sisaret, hedelmällistä paaston matkaa, ja annan teille kaikille mielelläni erityisen apostolisen siunauksen. Vatikaanissa, 21. marraskuuta 2006
Paavi Benedictus XVI |
| © Copyright 2006 - Libreria Editrice
Vaticana Suomenkielinen käännös: © Copyright 2007 - Katolinen tiedotuskeskus |