Katolisella kirkolla on paavi Johannes Paavali II:ssa sen laatuinen johtaja, että katolisen maailman lisäksi monet muut odottavat ja toivovat häneltä opastusta ongelmissa, jotka askarruttavat tämän maailman ihmisiä. Katolilaisina voimme tuntea ylpeyttä tästä ihmisestä, jonka Pyhä Henki ja kirkon kardinaalit ovat valinneet Pietarin seuraajaksi Rooman piispanistuimelle, mutta myös ymmärtää hänen tehtävänsä suunnattomuuden ja vastuunsa raskauden. (Piispa Paul Verschuren SCJ, 1981)

Lyhyt elämänkerta (alla). Kardinaalikollegion dekaanin onnittelu. Hiippakuntamme onnittelu.
Pontifikaatti numeroina. Pontifikaatin pituus. Paavin ystävä 57 vuoden takaa kardinaaliksi. Mies, joka ennusti oikein.
Dramaattinen murhayritys 1981. Paavin vierailu Pohjolassa 1989. Paavi Johanna?

Paavi Johannes Paavali II:n lyhyt elämänkerta

Karol Józef Wojtyla, joka on paaviksi valitsemisestaan lähtien lokakuusta 1978 tunnettu nimellä Johannes Paavali II, syntyi 18.3. vuonna 1920 Wadowicessa, pikkukaupungissa, joka on 50 kilometrin päässä Krakovasta. Hän oli Karol Wojtylalle ja Emilia Kaczorowskalle syntyneistä kahdesta pojasta nuorempi. Perheen äiti kuoli vuonna 1929. Vanhempi veli Edmund, joka oli lääkäri, kuoli vuonna 1932 ja evp. upseeri-isä vuonna 1941.

Hän sai ensikommuunion yhdeksän ikäisenä ja vahvistuksen sakramentin 18-vuotiaana. Valmistuttuaan Marcin Wadowita-lukiosta Wadowicesta hän kirjoittautui Krakovassa sijaitsevaan Jagiellonica-yliopistoon vuonna 1938 sekä näytelmäkouluun.

Natsimiehittäjät sulkivat yliopiston vuonna 1939, ja nuoren Karolin oli mentävä töihin louhokseen (1940-1944) ja sitten Solvayn kemiantehtaaseen elättääkseen itsensä ja välttääkseen pakkosiirron Saksaan.

Vuonna 1942, pappiskutsumuksestaan tietoisena, hän meni opiskelemaan Krakovaan maanalaiseen seminaariin, jota piti Krakovan arkkipiispa, kardinaali Adam Stefan Sapieha. Samaan aikaan Karol Wojtyla oli yksi niinikään maanalaisen Rapsodiateatterin jäsenistä

Toisen maailmansodan jälkeen hän jatkoi opintojaan uudelleen avatussa Krakovan seminaarissa,  sekä Jagiellonica-yliopiston teologisessa tiedekunnassa aina Krakovassa saamaansa pappisvihkimykseen saakka 1.11. 1946.

Pian tämän jälkeen kardinaali Sapieha lähetti hänet Roomaan, jossa hän työskenteli ranskalaisen dominikaanin Garrigou-Lagrangen ohjauksessa. Hän valmistui teologian tohtoriksi vuonna 1948 aiheenaan usko pyhän ristin Johanneksen teoksissa. Näihin aikoihin hän käytti lomansa Ranskassa, Belgiassa ja Hollannissa asuvien puolalaisten sielunhoitoon.

Vuonna 1948 hän palasi Puolaan ja toimi useiden Krakovan seurakuntien kirkkoherrana sekä yliopisto-opiskelijoiden kappalaisena aina vuoteen 1951, jolloin hän hän tarttui uudelleen filosofian ja teologian opintoihinsa. Vuonna 1953 hän puolusti väitöstään “Arviointia mahdollisuuksista perustaa katolinen etiikka Max Schelerin eettiseen järjestelmään” Lublinin katolisessa yliopistossa. Myöhemmin hänestä tuli Krakovan pappisseminaarin sekä Lublinin yliopiston teologisen tiedekunnan moraaliteologian ja sosiaalietiikan professori.

4.6. 1958 paavi Pius XII nimitti hänet Krakovan apulaispiispaksi johon virkaan hänet vihki arkkipiispa Baziak 28.9. 1958 Wawelin katedraalissa Krakovassa.

Paavi Paavali VI nimitti hänet Krakovan arkkipiispaksi 13.1.1964 ja kardinaaliksi 26.6.1967.

Arkkipiispa Wojtyla osallistui arvokkaalla panoksella Vatikaanin II konsiiliin  Gaudium et spes –konstituution (Kirkko nykymaailmassa) valmisteluun. Tämän ohella hän osallistui piispainsynodin istuntoihin.

Paavi on julkaissut kolme kirjaa: ”Uskalla toivoa” (1994), “Gift and Mystery: On the 50th Anniversary of My Priestly Ordination” (1996) and “Roman Tryptych - Meditations”, a book of poems (2003).

Kukaan muu paavi ei ole kohdannut niin monta ihmistä kuin Johannes Paavali II.

KATT/VIS