|
Hiljaisuuden hedelmä on rukous. |
Nainen, jonka kaikki tuntevat Kalkutan äiti
Teresana, syntyi elokuun 26. päivänä vuonna 1910 Skopjessa. Hänen nimensä
oli Ganxhe-Agnes Bojaxhiu. Hän oli Kolë ja Drane Bojaxhiun kolmas ja
nuorin lapsi. Syyskuussa 1928 hän liittyi Dublinissa toimiviin Loreton sisariin. Lähetystyöstä kiinnostuneena hänet lähetettiin Intiaan, jonne hän saapui jo tammikuussa 1929. Vuonna 1931 sisar Teresa antoi ensimmäiset luostarilupauksensa Intian Darjeelingissä ja aloitti työnsä Kalkutassa Pyhän Marian oppikoulussa. Hän opetti maantietoa ja historiaa. Ikuisten lupaustensa jälkeen vuonna 1937 hänestä tuli johtaja kahteen kalkuttalaiseen kouluun, jotka kuuluivat Loreton sisarille. Vuonna 1946, kun hän oli matkalla jokavuotiseen retrettiinsä ja lomalle Darjeelingiin, hän sai kokemuksen, jolle hän antoi nimen ”innoituksen päivä” – ”kutsu kutsun sisällä”. Siitä tuli Rakkauden lähetyssisarten syntymäpäivä. ”Tiesin, että se oli hänen (Jeesuksen) tahtonsa ja että minun oli seurattava häntä niiden luo, joilla ei Jeesuksen tavoin ollut paikkaa, minne laskea päänsä … alastomien, halveksittujen, hylättyjen, unohdettujen, murtuneiden … Ei ollut pienintäkään epäilystä siitä, etteikö tämä olisi oleva hänen työtään … Viesti oli selvä … se oli käsky … Tiesin, minne kuuluin, mutta en tiennyt, miten sinne pääsisin, miten voisin toteuttaa käskyn … Siksi annoin Jumalan käyttää itseäni omalla tavallaan, joka oli minulle tuntematon.” (Äidin varhaisista kirjoituksista) Kahden vuoden kuluttua sisar Teresa sai Kalkutan piispalta luvan aloittaa työn, josta rakkauden lähetyssisaret tunnetaan. Ensin hän vietti kolme kuukautta sairaanhoitoa harjoittavien lähetyssisarten parissa Patnassa hankkien lääkinnällisiä taitoja. Sieltä hän palasi Kalkuttaan, jossa hän avasi ensimmäisen koulun hyvin köyhille lapsille Motijheelin slummissa. Siellä hän toimi yksin vuoteen 1949 köyhien pikkusisarten auttamana. Tuon vuoden maaliskuussa ensimmäinen tyttö liittyi hänen toimintaansa tullen ensimmäiseksi sisareksi – Subashini Das (sisar Agnes). Yhdessä he muuttivat hyväntekijänsä Michael Gomesin taloon ja perustivat sinne ensimmäisen ”luostarinsa”. |
Lokakuun 7. päivänä 1950 Rakkauden
lähetyssisaret saivat katoliselta kirkolta perustamisdekreetin eli
virallisen hyväksynnän, oikeuden olla olemassa. Joka vuosi lokakuun 7.
päivänä he juhlistavat tätä järjestämällä koko päivän kestävän adoraation
kiitokseksi Jumalalle. Kaikkialla maailmassa avustajat, ystävät ja
hyväntekijät osallistuvat sisarten juhlaan rukouksessa ja kiittävät
Jumalaa. Ensimmäinen hätää kärsiville kuoleville tarkoitettu koti avattiin Kalkutassa 22. elokuuta vuonna 1952. Kalkutan ulkopuolella toiminta käynnistyi samana vuonna, ja Intian ulkopuolelle toiminta laajeni vuonna 1965. Miehille tarkoitetun rakkauden lähetysveljien aktiivisen sääntökuntahaaran äiti Teresa perusti vuonna 1963, kontemplatiivisen haaran vuonna 1979 ja rakkauden lähetyspappien haaran vuonna 1984. Äidin elämän ja palvelun hedelmällisyys ei loppunut tähän. Hän alkoi liittää sairaita ihmisiä työhönsä kärsivinä avustajina, jotka uhraavat kärsimyksensä sääntökunnan lähetystehtävän ja sisarten työn hyväksi. Kaikkialla maailmassa hän houkutteli maallikoita, jotka olivat innostuneet hänen työstään, toimimaan avustajina ja antamaan vahvan tukensa sisarille. Äidin nuorin ”lapsi” ovat rakkauden maallikkolähetit, maallikot, jotka eivät ainoastaan pyri auttamaan äidin aloittamassa työssä vaan haluavat myös itse elää äiti Teresan hengen mukaista elämää. He pyrkivät käyttämään jokaisen elämänsä hetken sammuttaakseen Jeesuksen janon. He haluavat antaa kätensä ja myös sydämensä Jumalalle, kuitenkin eläen omissa perheissään, ”tavallista työtään” tehden. Suomessa Rakkauden lähetyssisaret avasivat talon kesäkuussa 1999. Jo monta vuotta maassa oli toiminut äiti Teresan avustajia, jotka ovat hyvin aktiivisia ja jotka ovat järjestäneet apua Intiaan ja viime vuodesta alkaen myös Mongoliaan. Helsingissä on myös rakkauden maallikkolähettejä valmistautumassa. Paavi Johannes Paavali II julisti äiti Teresan autuaaksi lokakuun 19. päivänä vuonna 2003. |
